Myllyrannan vuodenajat - Koski Tl

Käyn usein Kosken Myllyrannassa kävelemässä kameran kanssa ja ihmettelemässä, miten samat maisemat näyttävät aina hieman erilaisilta. Tähän blogiin olen koonnut kuvia Myllyrannasta viimeisten parin vuoden ajalta tekemiltäni kuvausreissuilta.

Paimionjoki virtaa Someron Pitkäjärveltä Kosken taajaman ohitse mutkitellen Marttilan ja Tarvasjoen kautta Paimioon, missä se vihdoin laskee mereen. Kosken kohdalla on joessa ollut aikoinaan useampia vehnämyllyjä mutta niistä viimeinenkin romahti joskus 90-luvun lopulla. Toiset kaksi oli purettu jo aikaisemmin. Jäljelle on jäänyt vain yhdet portaat, myllynkivi ja joitain betonisia rakenteita, joiden avulla on taannoin ohjailtu veden kulkua myllyn rattaisiin.


Veden korkeus joessa vaihtelee huomattavasti paitsi sateiden, myös Pitkäjärven säännöstelypadon tilanteen mukaan. Kuivana kesänä pohjakalliota pitkin pääsee kävelemään melkeinpä keskelle koskea, kun taas keväsin ja sateisina syksyinä kuohut ryöppyävät kaikkien kivien yli kovalla pauhulla.



Koskelaisseura on jo parikymmentä vuotta järjestänyt Myllyrannassa talkoita, joissa ranta-aluetta on siistitty ja raivattu vesakoista. Olipa rannassa muutamana kesänä lampaitakin perinnemaiseman hoitotöissä. Vanhanaikainen pistoaita istuu tähän maisemaan kuin nenä päähän.

Yli satavuotiaan kivisillan kupeesta lähtee noin 700 metrin mittainen luontopolku, joka kulkee ensin joen rantaa seuraillen ja nousee sitten haapametsikön läpi hautausmaan ja taidemuseon kautta vanhan kellotapulin kulmalle.

Myllärin torppa kosken partaalla on yksityisaluetta  mutta se tuo syreeneineen, juhannusruusuineen ja omenapuineen oman, hienon säväyksensä vanhaan kulttuurimaisemaan.

Keväällä huhti-toukokuussa vesi on korkealla ja kuohut ovat komeat. Joen uoma on ääriään myöten täynnä ja veden pauhu sen mukainen. Rantakivien koloissa rentukat kurkottavat auringonkeltaisia kukintojaan valoa kohti. Rantaniityllä valkovuokot ovat parhaimmiaan äitienpäivän aikoihin ja hieman myöhemmin voikukat tuovat oman värinsä maisemaan. Joen rannassa kasvaa runsaasti tuomia ja niiden tuoksu leijuu suorastaan pökerryttävän voimakkaana.

 

Alkukesästä vesi on jo huomattavasti alempana kuin keväällä ja monet sellaiset kallioiset kohdat ja kivikot, jotka vielä äsken olivat kuohujen alla, ovatkin nyt kokonaan näkyvissä. Tänä keväänä Myllärin torpan omenapuut kukkivat todella komeasti - oli kuin lumisade olisi laskeutunut puiden päälle. Rantavedessä puolestaan keltaiset kurjenmiekat kurkottivat kohti korkeuksia suurina kasvustoina. Suuret haavat ja vaahterat muodostavat ihanan vehreän katoksen lehdossa kulkevalle puupolulle.

Elo-syyskuussa syksyn merkit alkavat näkyä Myllyrannan maisemassa. Siellä täällä puut ovat jo muuttuneet keltaisiksi tai punaisiksi, pihlajat notkuvat marjakuormansa alla. Vesi on usein tähän aikaan todella alhaalla ja kuivin jaloin pääsee loikkimaan pohjakalliota pitkin keskelle jokiuomaa.

Viime vuonna ensilumi tuli marraskuussa. Ankean harmaaseen maisemaan tuli heti uusia kiinnostavia sävyjä, joita matalalta paistava aurinko vielä korosti. Joulukuu sen sijaan oli lähes lumeton ja silloin rannassa ei tullut käytyäkään kuin pari kertaa.

Viime talvena kovat pakkaset alkoivat heti vuoden vaihteen jälkeen. Joki jäätyi aivan uskomattoman nopeasti yli kahdenkymenen asteen pakkasessa. Oli hauska seurata miten virtaava vesi jäätyi melkein vauhdissa kerroskakun näköisiksi muodostelmiksi. Samalla veden pinta nousi, kun jokiuoma kapeni nopean jäätymisen myötä.











Talvi päättyi jotakuinkin yhtä nopeasti kuin alkoikin. Helmikuussa jäät jo alkoivat sulaa. Keskellä jokea kasvavien isojen raitojen väliin jäi jääkannen palasia roikkumaan puiden varassa, kun vesi lasi nopeasti. Jääpuikkomuodostelmat olivat kohtuullisen komeita vielä maaliskuullakin; varsinaisia pitsihelmoja ja jääluolia.

 

 

Kosken Myllyranta on kiva paikka kuvausretkelle vuoden ympäri. Jokainen vuosi on myös erilainen sään ja esimerkiksi lumi- ja vesimäärien suhteen, joten aina löytyy jotain uutta ja vanhaa kuvattavaa. Näin jälkeenpäin on kiva vertailla samasta kohdasta eri vuoden aikoina  ja eri vuosina otettuja kuvia; silloin tosiaan näkee muutoksen ja vuodenaikojen vaihtelun!